WADO-RYU KARATE


Ajankohtaista

Lisää tietoa Lohjan kamppailukeskuksen ajankohtaisista Karate asioista ja uutisista löydät uutiset osioista. Seuramme Karate valmentajien tiedot löytyvät ohjaajat osiosta. Vyökoe tekniikat löydät täältä.

 

Juniorit

Lisää tietoa seuran junioreille ja perheille suunnatusta karatetoiminnasta löydät junnukarate, Karate Kids ja perhekarate osioista.

 

Historia

Hironori Ohtsuka antoi kehittämälleen tyylisuunnalle nimen Wado-ryu, rauhan tie. Tällä hän toi esille käsityksensä siitä, että karaten sisäinen tarkoitus on saavuttaa tila, jossa väkivaltaa ei tarvita. myös eräissä wado-ryu tyylisuuntapiirteissä voi aavistaa tämän ajattelutavan. Ohtsuka kehitti esimerkiksi taisabaki -tekniikka periaatteenaan se, että siirtyminen hyökkäyslinjalta vaatii vähemmän voimankäyttöä torjunnoissa. Hironori Ohtsuka (s.1892) oli Gishin Funakoshin läheisempiä ja lupaavimpia oppilaita tämän varhaisimpien Tokion vuosien aikana. Ohtsuka jätti Funakoshin ja perusti oman tyylisuuntansa wado-ryun 1930-luvun taitteessa. Ehdottoman tarkkaa ajankohtaa wado-ryun perustamiselle on vaikeata määritellä, koska eri lähteissä annetaan ristiriitaisia tietoja. Vuonna 1929 Ohtsuka kuitenkin oli määritellyt useimmat wado-ryu karaten liikkeet ja rekisteröinyt Nippon Kobudo Shinko Kain ( Japanin Kamppailulajien Liiton) jäseneksi. Toukokuussa 1934 se rekisteröitiin itsenäiseksi tyylisuunnaksi ja nimettiin tuolloin Dai Nippon karate Do Shiko Clubiksi. Otsuka sulki johtamansa sairaalan ja toteutti unelmansa jo vuodesta 1919: hänestä tuli täysipäiväinen karaten opettaja.

Vuonna 1938 Dai Nippon Butoku Kai myönsi Ohtsukalle arvonimen ”Renshi-go” -korkean opettaja arvon. Samana vuonna hänen tyylisuuntansa rekisteröitiin Shin Shu Wado Ryuksi. Maaliskuussa 1939 Dan Nippon Butoku Kai pyysi kaikkia tyylisuuntia rekisteröimään nimensä virallisesti ja Ohtsuka teki tämän nimellä wado-ryu. Muita samanaikaisesti rekisteröityjä tyylisuuntia olivat mm. shotokan-ryu, goju-ryu ja shito-ryu. Vuonna 1942 Dai Nippon Butoku Kai myönsi Ohtsuka Senseille arvonimen ”Kyoshi-go” ja 1944 hänet pyydettiin karaten pääopettajaksi Japaniin. Vuonna 1945 toisen maailmansodan loputtua, amerikkalaiset määräsivät Dai Nippon Butoku Kain pannaan ja kaikki budolajien harjoittelu kiellettiin. Kun japanin ja Amerikan välinen rauhansopimus allekirjoitettiin 1951 kamppailulajien harjoittelu sallittiin jälleen ja budon henki päästettiin vapaaksi. Tätä juhlittiin ensimmäisellä kamppailulajien näytöksellä kiellon jälkeen. Vuonna 1955 järjestettiin koko Japanin ensimmäiset wado-ryu mestaruuskilpailut.

Wado-ryun tien Eurooppaan avasivat vuonna 1964 kolme opettajaa Japanin yliopistosta: Tatsuo Suzuki, Toru Arakawa ja Hajime Takashima tulivat Eurooppaan esittelemään wado-ryu -karatea. jo seuraavana vuonna 1965 Tatsuo Suzuki, Teruo Kono, Yutaka Toyama, Atsuo Yamashita ja Masafumi Shiomitsu rupesivat myös opettamaan tyylisuuntaa Euroopassa. Suomeen tyylin toi Tatsuo Suzuki ja se kuuluu edelleenkin Suomen suurimpiin. Tällä hetkellä Suomen Karateliiton seuroista runsaalla kahdellakymmenellä on tyylisuuntanaan wado-ryu. Näiden lisäksi liiton ulkopuolisia seuroja löytyy jonkin verran; niissä harjoitellaan Takashi Ogatan, aikanaan Tatsuo Suzukin oppilas, johdolla.

Suomen wado-ryu -karateen on sittemmin vaikuttanut muitakin opettajia. 1980 -luvun lopulla ja 90 -luvun alussa Rob Zwartjes, 7.dan, kävi useampaan kertaan Suomessa opettamassa, ja häneltä on myös otettu voimakkaasti vaikutteita. Viime vuosien aikana on alkanut yhteistyö Ruotsissa toimivan Shingo Ohgamin, 7. Dan, kanssa ja erkaneminen Tatsuo Suzukin vaikutteista on jatkunut jo useita vuosia. Hironori Ohtsukan kuoltua 1982 tyyli on jakautunut useampaan ryhmittymään maailmalla. Tällä hetkellä Shingo Ohgamin edustama Wadokai -järjestö kattaa noin 90% wado-ryun harrastajista maailmalla. Se on myös Japanin Karate Federationin ja World Karate Federationin hyväksymä järjestö. Muita pienempiä ryhmittymiä ovat mm. Tatsuo Suzukin ja Hironori Ohtsuka pojan, Jiro Ohtsukan perustamat. Jälkimmäisen edustaja Suomessa on Takashi Ogata, jonka vieraana Masafumi Shiomitsu on myös käynyt opettamassa.

Wado-ryu on tyylisuuntana hyvin luonnollinen. Rentous on tärkeää ja muihin tyylisuuntiin verrattuna perusasennot ovat hieman korkeammat. Matalampi asento vaatisi jo tietynlaista voimankäyttöä, joka näin ollen voisi aiheuttaa turhaa jännittämistä. Kime -vaihe tekniikoissa on lyhyt. Lyöntiä tehdessä tekniikka lähtee rennosti, jännitystä on juuri sen verran, että lyönnin suunta ja liikerata ovat hallussa. Vasta viime hetkellä tulee terävä kiristys -kime- ja heti suorituksen loputtua palataan rentoon lähtötilaan. Tyylissä painotetaan turhien liikkeiden välttämistä, kaikki tekniikat suoritetaan mahdollisimman pelkistetysti lähtöasennosta kohteeseen. tekniikoista tulee näin väistämättä suoraviivaisia ja pelkistettyjä, ja verrattuna esimerkiksi shotokanin laajempiin liikkeisiin, wado-ryu saattaa vaikuttaa hyvinkin aneemiselta.

Lapsuutensa aikana Hironori Ohtsuka opisekli shintoyoshin-ryu jiu-jitsua. Wado-ryu -karatea kehitellessään hänen jiu-jutsutaitonsa jättivät osaltaan jälkensä tyylisuuntaan, lähinnä joisakin otteissa. Taisabakin lisäksi wado-ryussa vältetään kovia kontakteja esimerkiksi torjunnoissa. Niissä pyritään käyttämään hyökkäystekniikan liikesuuntaa hyväksi torjumalla esim. lyövän käden suuntaisesti samalla kun väistetään linjalta (nagashiuke). Usein väistö tehdään eteen viistoon, mikä mahdollistaa samanaikaisen vastahyökkäyksen. Tätä on kehitetty huippuunsa wado-ryun paritekniikoissa, kihin kumiteissa, jotka ehkä selkeimmin esittävät tyylisuunnan erikoispiirteitä.

Tyylisuunnan luonnollisuus säästää myös harrastajaansa. Oikein suoritettuna tekniikka ei rasita liiaksi niveliä eikä aiheuta kovia kontakteja. Tämä takaa sen, että turhilta loukkaantumisilta vältytään ja lajia voi harrastaa pitkäänkin. Esimerkkinä voidaan pitää tyylin perustajaa Hironori Ohtsukaa, joka kuoli 90-vuotiaana tammikuun 29. päivänä 1082. Hän ei koskaan lopettanut budon harjottelemista: kuollessaan hän oli harjoitellut kamppailulajeja 84 vuotta.

Jättäessään Funakoshin, Ohtsuka palasi katamuotojen vanhoihin nimityksiin, jotka ovat perinteisiä Okinavalla. Ohtsuka opiskeli myös Tokiossqa toimivan Choki Motubon johdolla, joka painotti katamuotojen alkuperäistä suorittamista, sekä Osakassa omaa tyylisuuntaansa shito-ryuta opettavan Kenwa mabunin johdolla.

Wado-ryun katat ovat kuten tyylikin pelkistettyjä ja häviävät näin ollen näyttävyydessä. Tämä johtaa siihen, että kansainvälisissä katakilpailuissa tyylisuunta ei kovin usein ole esillä. Katat ovat melkein samat kuin shotokanissa, vaikka niitä on jonkin verran vähemmän. Wado-ryu kata eroaa pääpiirteissään shotokanin katoista siinä, että useat torjunnat, joita shotokanissa suoritetaan vartalon korkeudelle, tehdään wado-ryussa pään korkeudelle. Hironori Ohtsukan oma mielikata oli naihanchi, jonka hän kerran myös sai kunnian esittää Japanin keisarille. Sen minkä tyylisuunta häviää katakilpailuissa se ottaa takaisin ottelutilanteessa. Pelkistetty ja suoraviivainen tekotapa, taitava taisbakin käyttö ja tyylisuunnalle ominainen ajoitustapa sopivat erinomaisesti mykyaikaiseen kilpailutilanteeseen.

teksti: Yrsa Lindqvist


LKK / Tennari

LKK / Perttilän sali